Текст песни Kirje kotiin - Kake Randelin
Mä
kodin
lämpöisen
kerran
vaihdoin
kylmään
maailmaan
Pois
lähdin
uutta
pikitietä
pitkin
Vaik'
siitä
vuosia
on,
muistan
aamuharmaan
pihamaan
Ja
myös
sen
kuinka
mennessäni
hiljaa
itkin
Mut
kyyneleet
kun
kuivui
poskilleni
katsoin
eteenpäin
Ja
ehkä
uuden
elämän
mä
edessäni
näin
Ja
aivan
pakko
oli
lähteä
mun,
muuta
voinut
en
Liian
monta
nälkäistä
kun
oli
suuta
Niin
kyydin
kaupunkiin
sain,
töitä
etsin,
viimein
onnistuin
Sain
homman
tehtaassa
ja
huoneen
pienen
Ja
vaikka
sopeutua
koitan,
peitän
tunteet
naurusuin
Mä
teitä
kaipaan,
sekä
kuusta
portin
pielen
Ja
iltaisin,
kun
ikkunastain
kirkkaan
tähtitaivaan
näin,
Niin
silloin
tuntuu
että
varmaan
kuolen
ikävään
Kai
aivan
pakko
oli
mun
lähteä
maalta
kaupunkiin,
Koska
vaihtoehtoa
ei
ollut
muuta
Niin
tänne
kaupunkiin
jouduin,
kylmään
kivihelvettiin
On
monet
jutut
täällä
perinjuurin
toisin
Vain
maalaismaisemaa
mä
kaipaan
hieman
rakkauttakin
Myös
teille
kaikille
mä
itse
sitä
soisin
Mua
täällä
yksinäisyys
ahdistaa,
töin
tuskin
toimeen
tuun
Mut
pikkuhiljaa
outoon
rytmiin
ehkä
mukaudun
Ja
vaikka
harvoin
kirjoitan
ja
joskus
käydä
voisin
kai
Ei
pidä
luulla,
että
unohtanut
oisin
Внимание! Не стесняйтесь оставлять отзывы.