Текст песни Elävien kirjoihin - Mokoma

Kulmat rikki
Lukutaite
Tehty taiten
Silti vain en
Ollut kova kantinen
Vaan herkkä haavoittuvainen
Sydän paloi liian lujaa
Mieli kulki liian kovaa
Ei olleet tehty teräksestä
Kestäneet ei suolavettä
Keppiä sain tavan takaa
Osan syystä myönnan tavaan
Taas ja taaskin rukoilkaamme
Ehkä vielä nimen saamme
Takaisin elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin
Kieltäydyin kun pyysit
Sanoin ei, kun kosit ja siltä osin
Myin pois sen minkä lahjoitit
Ja haurastuneen hajoitin
Jos näin tein kaikkein kalleimmalle
Mitä teenkään pahimmalle
Annan pois sen mitä pitää
Säilyttää ja niin ikään
Säilöin roskaa
Vaalin roinaa takertunut toisen omaan
Takertunut toisen omaan
Tuulen viemään turhakkeeseen
Jota huominen ei edes muista
Kuten en myös minä pidä sitä enään minään
Taas ja taaskin rukoilkaamme
Ehkä vielä nimen saamme
Takaisin elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin
Taas ja taaskin rukoilkaamme
Ehkä vielä nimen saamme
Takaisin elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin