Текст песни 6-0 - Mira Luoti

Luulin, etten koskaan enää saa
Kättäsi mun käteen puristaa
Tai kakkuus vadelmilla koristaa
(Ja mä kiljuin armoo)

Varmaan joku huudon kuuli kun
Kömmit juuri kainalooni mun
Nuku sinä vaan mä lupaan sun
(Unta tarkoin valvoo)

En mä tajuu enää antaa
Sut pois jo kerran jouduin antamaan
Tyhjän koskaan enää kantaa
Sylin täydeltä tyhjyyttä kantamaan

Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Se tän stoorin kirjoittaa

Valitsitko sinä minut vai
Luoja kenties yhteen meidät sai
En oo varma, uskonko ees kai
(Täällä joku ohjaa)

Jospa onkin rakkaus nimi sen
Valtavan ja epämääräisen
Lähellä kun olet, tiedä en
(Parempaa mä lahjaa)

Ei se toistu enää koskaan
Sut pois jo kerran jouduin antamaan
Tyhjän enää koskaan kantaa
Mitä vaan teen, ettei tuu se toistumaan

Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuusi-nolla voittaa

Mä en liiku mihinkään
Ihan paikoilleni jään
Oi, nuo sormet, nenänpää
Toiset käyköön lepäämään
Ja kun ensimmäistäkään
Enää en voi menettää
Mulle yhdentekevää
Mä en pyydä enempää
Enkä yhtään vähempää
Ota muu pois, jätä tää

Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Rakkaus kuus-nolla voittaa
Todiste sä siitä oot