Текст песни Vain merimies voi tietää - 1963 versio - Tapio Rautavaara

Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa
Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa
Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa
Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää

Vain merimies voi tietää miten kaipuu kaukomaan
Voi veren saada polttamaan sen tuntee suonissaan
Vain merimies voi tietää miten kutsuu synnyinmaa
Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää

Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa
Kun kiertää monta satamaa ja aina uuden saa
Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan
Vaan silti aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää