Kuulas

Mistähän riittää joka taivaalle, hopeaa kuun, tilaa tähdille
On lokakuun taivas, vaan ajassa miel′
Jolloin huojuivat pellot ja pöllysi tie
Nyt hiljainen raitti matkaani vie eteenpäin

Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas

Mikähän salpaa kerta perässään pyhän hengen, hampaat kiristää
Nyt kivinen käydä raitti jo on
Ja paino mi rinnassa kohtuuton
Ajoissa kun ei tehtyä saattanut sovittaa

Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas

Mistähän riittää... joka taivaalle...
Hopeaa kuun... tilaa tähdille...

Tähän pistän itseni makaamaan
Ja aion myös ristini kantaa