Stadin kundi

Kun ensi kerran elämässä silmät avasin
Ja tätä maailmaa katselin,
Niin mutsi sano: "Katso poika,
Tää on Helsinki, sun ikioma Stadisi."
Mä tsiikasin ja ihailin
Ja niin mä riemastuin,
Ett' meinas ensi maitoannos mennä ohisuin.
Mutt' mutsi sano: "Sosoo poika, näytä taitosi
Ja divaa ensiks' maitosi."

Juu juu ja heipparallallaa,
On kivaa joskus rallattaa.
Laulu tää virkistää,
Sydäntä se lämmittää.
Mä Stadin kundi oon, ohoi,
En laulamatta olla voi.
Maljani, kaljani,
Juon mä Stadin onneksi.

Jo skolekundina mä Hesan lehdet dilkkasin,
Siit huggen päiväss tseenasin.
Ja kavereitten kanssa sitten
Skrubuu spilkkasin,
Näin leffafyrkat ansaitsin.
Ja kesäilloin rantsussa
Mä aina metškasin,
Ja silloin tälloin jallitin mä snadin skitarin.
Niin elo oli siihen aikaan niinkuin unta vain,
Ne vuodet minä muistan ain'.

Mutt' viidentoista vanhana mä Kertun treffasin,
Hän friiduista ol' ihanin.
Ja hänen tulisilmänsä mä muistan vieläkin,
Ah, kuinka niitä ihailin.
Mä akkunansa alla aina vislasin:
"Hei, lähdes Kerttu-tyttöni, nyt mennään joroihin."
Vaikk' fatSin bulit blääkät mulla oli jaloissa,
Ei haitannut se tahtia.

Kun rantsussa näin skiglarit ja bulit ongarit,
Niin skönelle mä kaipasin.
Ja kun mä pääsin skolasta sain pitkät dongarit,
Niin sinnehän mä painuinkin.
Niin monenlaista stadia mä matkallani näin,
Mutt' sydämessä Hesaa aina kaipaamaan mä jäin.
Kun Rion yössä senjoriittaa minä sekstasin,
Niin Hesan friiduu muistelin.

Juu juu ja heipparallallaa,
On kivaa joskus rallattaa,
Laulu tää virkistää, sydäntä se lämmittää.
Mä Stadin kundi oon, ohoi, en laulamatta olla voi.
Maljani, kaljani, juon mä Stadin onneksi.