Текст песни Elonmerkki - Mikael Gabriel

Havahdun siihe ku kaunis stadi o illal
Seison yksin keskel katuu tai täydel stadionilla
Ei tää aina ollu tälläst vaik tää o aina jännää
Tajuutsä ettei asiat tapahdu ku tekemällä
Mu mieli tumma niinku sadepilvi
Mä en saa unta mä en saa kahleit irti
Nyt sataa lunta, laula kirkossa vaa itkuvirsii
Vaik pappi pyys mua seisoo, niin mä istuin silti

Kun ei oo jäljellä voimii
Mä pistän pääni mun polviin
Tää on se ääni sun korviin

Kun koko kaupungin valot ei voi valaista sun pimeää
Ja vaikka aurinko nousis, silti tuntuu ettei kukaa nää
Lapsen katse on lohduton, kun alla kuilu on loputon
Tuntuu et ainoa elonmerkki on et tekee kipeää

Mä koitan yksinään vaan turruttaa tunteet
Se on maailman kalleint aikaa, kuluttaa umpeen
Arpii kädessä, tuntuu pahalt ettei veden pääl voi kävellä
Must puuttuu pala, en oo luovuttamas läheskää
Kuvat selvempii, mä katon kaikkee lähempää
Se mitä näen tääl se ahdistaa ja pelottaa
Kerro vaan, mikä sut must erottaa

Kun ei oo jäljellä voimii
Mä pistän pääni mun polviin
Tää on se ääni sun korviin

Kun koko kaupungin valot ei voi valaista sun pimeää
Ja vaikka aurinko nousis, silti tuntuu ettei kukaa nää
Lapsen katse on lohduton, kun alla kuilu on loputon
Tuntuu et ainoa elonmerkki on et tekee kipeää